sannin juttuja

(liikaa)töitä

2012-02-21T22:39:00.008-08:00

tekisi mieli tehdä työhakemus vaatekauppaan. mutta nyt on tullut vastaan jaksamisen raja. kassatyöt tekee pahaa mun selälle (ja mielelle!), ihan sama istuuko vai seisooko niin särkee. vaikka olisi ollut töihin mennessä hyvällä tuulella ei enään kohta voi olla kun mikä vaan asento sattuu. en haluaisi olla mikään valittaja, mutta nyt oon. voi kun voisi keskittyä vaan omaan työhönsä: olemaan kuvataiteilija. mikä on jo itsessään ammatti, joka vaatii helvetisti aikaa. eniten ehkä kassailussa tökkiikin se, että ei kerkee/jaksa olla työhuoneella kuin kahtena päivänä viikosta.
viimeviikolla aloitin sen uuden ison työn. kerkesin värittämään sitä yhteensä 12,5 tuntia. mukana kuvia miten paljon siinä ajassa tekee. ja mielestäni yllättävän paljon. olen nopea. kun aloitan uuden työn, koen kyllä suurinta onnea mitä voin. kun värittää ja on tyytyväinen jälkeen ja saa tehdä juuri tätä: se on mulle onnea. niitä pieniä hetkiä jollon tosiaan tietää että mä voin ja mun pitää olla taiteilija. vaikka mun sitten pitäisi hankkia rahaa muilla töillä niin sen jaksaa, koska jossain vaiheessa se apurahakin taas mulle myönnetään. ja sit mä väritän jokapäivä sen 4-5 tuntia (käsi ei kestä kauempaa) eikä mun tarvi miettiä kuluttaisko vaatekaupassa työskentely vähemmän mun selkää kuin kassalla istuminen? tai mistä sitä rahaa taas sais?

berliini loves me

2012-01-29T04:13:00.002-08:00

tulin tänne berliiniin toissapäivänä. matkalaukku on yhä kateissa. mentiin eilen antin avajaisiin freies museumiin. siellä oli hyvää ruokaa. perunoita. sen jälkeen mentiin sellaiseen transubaariin, jossa ei kyllä ollut yhtään transua (ehkä yksi). mutta rakastin sitä baaria. siellä oli seinällä sellainen kangas, jossa pikkupoika istui olohuoneen lattialla lukemassa kirjaa, leijona takanaan. otin siitä kuvan ja mietin, että rupean maalariksi koska haluan maalata sen. mutta pikkupojan tilalle laittaisin pikku-rudiardin.
join lasin viiniä ja olin ihan humalassa. seurasta lähinnä. nti m:stä. me muisteltiin kuinka noloja oltiin 15v. sitten. luettiin esimerkiksi itse kirjoittamiamme runoja helsingin rautatieasemalla. musta piti silloin tulla lastentarhan opettaja joka kirjoittaa runoja. kaikki oli siis mahdollista! me oltiin enemmän erilaisia kun kukaan muu! m ymmärsi vaan mua ja mä vaan m:ää.
oi ihana nuoruus!
minun ympärilläni pyörivät kaksi miestä. ne oli tietenkin liian tavallisia meille, niin erikoisille. mut ne kusettikin mua, ne varasti mun rahat ja kännykän. lompakko oli tyhjänä mun takin taskussa, joka oli tuolinnojalla. onneksi lattialta löytyi kaikki paperit. mut silti itkin hartaasti! hartaammin kuin silloin 15-vuotiaana asemalla. baarimikko, joka oli lynchin leffan hahmo, lohdutti.
tänään todellakin rupesin maalariksi. ensimmäinen masterpeace tehty berliinissä, kreuzbergissa, lähes alastomana nti m:n lukaalissa.

seinä

2012-01-25T10:17:00.000-08:00

Tehtiin mulle työhuoneelle piirustusseinä, koska paperia ei voi laittaa kiinni suoraan seinään (seinään ei pure edes iskuporakone! ja se on epätasanen, näkyis pinnan jäljet sit piirroksessakin), Ostin kolme isoa vaneria jotka ruuvattiin puukehikkoon, joka oli liimattu seinään. en nyt muista sen super liiman nimee mut se on superia! sit kun toi veemäinen operaatio oli tehty, jonka kyllä lähinnä teki jyri ( kiitos siitä!) paklasin sauma- ja ruuvikohdat. oli niin fyysistä hommaa se ruuvien kaivertaminen levyyn, että tänään on lihakset kipeenä. tässä tulee vähän kuvia todisteeksi siitä, että kuvataiteilija harvoin vaan istuu ja piirtää jotain kivaa. tää seinä tuli maksamaan noin 150e ja ehkä päälle viel 70e jos pistän siihen päälle sellasen tasottavan kovan tapetin. koska nyt mua hämää se, että viereiset vanerit on ehkä 1ml eri tasosia. jotenkin haluis tehdä hommat hyvin! verraten siihen että 1,5 v sitten niittasin ison paperin seinään, joka oli nähnyt ainakin viiden ihmisen elämän ja tila oli kostee ja kaikinpuolin inhottava. ihminen muuttuu! tää on vaan yksi esimerkki siitä, kuinka haluaa olla ammatimainen. toinen juttu vois liittyyä mun siviilielämään: en ole koiraihminen. luulin aina niin ja tietysti rakastan eläimiä eniten. mutta hitto tuota vastuuta. haluun olla vapaa!
ja kuvat. ja sitten vielä, että mun on pitänyt kirjottaa blogiin monesti ja paljon, olisi asiaa. mutta en vaan nyt jaksa (kun olin just toijalassa kassalla 8h+ ne ajot sinne ees taas, enkä saa ees matkakorvauksia. siihen menee sit tunnin palkka jee!). p.s olen onnellinen.

tässä kaivan ruuvin reikää isommaksi.

tässä paklaan saumaa.

Tässä seinään heijastettuna kuva, jonka aion piirtää.

Varis

2011-12-23T11:41:00.001-08:00

Sain vihdoin tehtyä varis tilaystyön. asiakaskin oli tosi onnellinen! hän oli käynyt katsomassa saskian näyttelyäni ja sanoi, ettei wrightin veljesten linnut tee varikselle oikeutta. hän tilasi minulta variksen joka tekee. siis oikeutta. variksille.

tämä on puuväri vanerille ja lakka päällä. pieni.

olo on tosi levännyt kun ei ole pitänyt pariin päivään enään tehdä my little pet tilaustöitä. kassalla olen ollut, mutta se ei stressaa. ja nyt alkoi minun neljän päivän ihan oikea joululoma. oikeaksi sen tekee se, että ei tunnu että jotain pitäisi tehdä ja mikään ei ressaa. en muista milloin olisi ollut viimeksi näin taakaton olo. hmm. ehkä 2,5 vuotta sitten. lahjatkin on paketoitu!
iloa tuo myös uusi teosidea jonka keksin eilen. mun piti alkaa tammikuussa sellanen "harrastelijamainen" tekeminen: pienten kuvien tekemistä ilman suuren sisällön miettimistä. mutta nyt tulikin taas sellainen seinän kokoinen nyhväys idea! että APUA!

talvella

2011-12-17T09:37:00.000-08:00

Jo elokuusta saakka minulla on ollut sellainen olo ,että urani olisi jotenkin ohi. että huipulla on käyty ja tuullut on. siinä se. ja nyt mä olen vaan mielenterveysongelmainen kassatäti. ihmeellisiä ajatuksia ja epävarmuutta, enkä ole ainoa. monet taiteilijat, joiden kanssa olen jutellut, kokevat usein näyttelyn jälkeen samankaltaisesti. että nyt mut unohdetaan ja enään en pysty tekemään mitään mielenkiintoista. huomenna ne puhuu vaan liisa liisasesta eikä ees muista että mäkin tein ton ja ton hienon jutun!
mutta enään mun ura ei olekaan ohi, kun sain eilen tietää että taas ensi kesänä on yksityisnäyttely. olen siitä niiiiin onnellinen! eikä tässä ole mitään ihmeellistä: kyllähän kukavain masentuu jos jää työttömäksi. ei se riitä että vaan piirtää/leipoo/ompelee jos kukaan ei saa katsoa/syödä/pukea niitä. ja hitto mä olen tehnyt paljon noita kassatöitä, ja tilaustöitä. viimeiset kolme viikkoa aamusta iltaan työhuoneelta kassalle. mutta ei ne tarjoa mulle samanlaista onnen/merkityksellisyyden tunnetta kuin oma näyttely. oih! on taas ihanaa olla taiteilija!
ja kuvia meidän tämäntalvisista my little pet myyjäisistä:

ja tässä muutamat tilauskorut:

jotain muuta

2011-11-28T09:24:00.000-08:00

ihanaa!
tänään tuli tehtyä paljon muutaKIN kuin my little pet-koruja. on pik-ka-sen masentanut lähiaikoina ja missään ei ole tuntunut olevan kauheasti mieltä. se johtuu varmaankin siitä että olen helmikuusta saakka orjallisesti kopioinut kuvasta kuvaan (ensin 371 lintua, sitten 16 kiiltokuvaa metrin kokoon jokaisen ja nyt viimeiseksi 106 vanerieläintä). ei ole ollut melkein yhtään luovuudelle tilaa. on ollut vain alku ja loppu ja siinä välissä aikalailla motivaatio hukassa.
ihan ensimmäiseksi aamulla jyri puki mulle työhaalarin päälle ja sitten siivosin alakerrasta kaikenlaista puretusta talosta tulevaa matskua ulos. se meni 1,5 h:n jumpasta! lisänä hengityssuojain ja huuruset rillit! olis pitänyt ottaa tänne kuva. mut unohtu.
jo eilen keräilin netistä söpöjen koiranpentujen kuvia ajatuksena maalata niistä pieniä muotokuvia akryylilla mdf-levylle. tnään kuitenkin työhuoneelle päästyäni gessosin levyt kerran ja se jälkin näyttikin silleen ihanalta ja koitin siihen päälle puuväriä. oon aiemmin piirtänyt sellaselle kunnolla gessotulle vanerille puuväreillä ja jälki ei oo ollut hyvä. mutta tollasena huokosena se toimi. tein 4 kuvaa. en kylläkään niitä söpöjä koiranpentuja.
Laitan tähän vähän kuvia ja "selostan" kuvakuvalta mun ajatuksia:
ekana tein tän. tän samasen tyypin oon piirtänyt varmaan kaks kertaa aiemminkin, kylläkin vuosia sitten. tää löytyy omistamastani eläinkirjasta.

taustan keksin IHAN ITTE! lopuksi lakkasin kuvan. ajattelin että ihan söpö mutta sitä tehdessä pyöri taas vanhat ajatukset päässä: mitä järkeä vaan kopsata jotain söpöjä tyyppejä? EI MITÄÄÄÄN! mut koska oon niin positiivinen ihminen aloin tekeen heti uutta kuvaa.

tästä tuli tällainen surullinen. toi yks on jätetty jälkeen ja ainakin mun kuvitelmissa se itkee. ja tää on ehdottomasti mun lempiteos täl hetkellä! tuli vahingossa aika naivi niin sit seuraavasta tuli tahallaan viel naivimpi.

tää on TOSI YKSIN mut tää on ihan onnellinen yksinkin! ajattelin että sellainen kehitysvammainen onnellinen lintu!
no sit mua rupes jo vähän väsyttään mut ajattelin yksinäisyyttä ja talvea. ja mietin jyrin äitiä ja isää ja ne asuu punaisessa talossa. sit avasin eläinkirjan ja näätä, vai mikä onkaan, tuntu sopivan kuvaan. sit piirsin sen vahingossa kesäasussaan joten tän teoksen nimi on "eksynyt talveen".

ja mä olen todella onnellinen kun tein nämä kuvat! jotka muuten on mahdollista ostaa mältinrannan talo täynnä taidetta -teosmyyntitilaisuudesta 9-21.12!!!! Joten kantsii mennä jo 8.pvä jonottamaan teltan kanssa.
MORJENS!

Myyjäisiä

2011-11-22T07:24:00.000-08:00

tässä huono kännykuva meidän uudesta leimasimesta joka on aivan ihana! "Varsi" jossa on kaiverrukset on puuta. se tuoksuukin niin ihanalle!

Ensi lauantaina on ensimmäiset myyjäiset! alla juliste tapahtumasta.

laskin juuri työhuoneella että My little pettejä on nyt n. 100kpl. uutuutena sellaiset "tyhjät", joihin asiakas saa itse valita tekstin. reunalla joku elukka ja vanerilla teksti. Valmiiksi on tehty sellaisia joissa lukee "tervetuloa" ja "ei mainoksia, kiitos".
haluaisin että my littleja olisi kokoajan paljon, ei vain joulunkynnyksellä. mutta kyllä tässä on tajunnut että se veisi kaiken ajan muulta taiteelta. ja siks kai oonkin vähän kriisissä. elokuun jälkeen en ole miettinyt yhtään mitään muuta kuin tätä projektia. nyt jo mietin suuria puuväripiirroksia tai sitten ehkä veistoksia. ei oikein tiedä mihin suuntaan ja mitä ideoita lähtisi toteuttamaan. pienoismallitkin kiinnostaa. yhä mua painaa sellainen turhuuden tunne, että mun taide on turhaa. siinä mielessä ettei se ainakaan pelasta ketään!
sitten kun mulla ei ole enään eläimiä lähden vapaaehtoistyöhön. ehkä jotakin eläimiin liittyvää pelastustyötä.
tai vaan kaivamaan jotakin kuoppaa, jos siitä ois hyötyä...

FRAMER

2011-11-22T07:10:00.000-08:00

Meistä pikku juttu uudessa Framerissa.

(Vuonna 1992 perustettu Näyttelyvaihtokeskus FRAME on palvelu- ja asiantuntijalaitos, joka edistää suomalaisen taiteen näkyvyyttä merkittävissä kansainvälisissä yhteyksissä.)

liukuhihna

2011-10-12T11:22:00.000-07:00

olen liukuhihna.
joko olen työhuoneella värittämässä puuvärikynillä vaneri silhuetteja jotka jyri on minulle sahannut tai siirtämässä tuotteita liukuhihnalta toiseen. toinen antaa, minä teen sille jotakin ja pistän eteenpäin. molempia teen ihan mieluusti. silti olen jonkinlaisessa kriisissä itseni ja elämäni kanssa. teen uusia my little pet koruja koska haluan myydä niitä joulun myyjäisissä. myyntiä enemmän haluan ihmisten käyttävän jotakin mitä minä olen itse tehnyt. haluan ihailua ja arvostusta. mutta vaikka kuinka saisin kumpaakin en koskaan ole tyytyväinen. aina voi tehdä kaiken paremmin ja saada vielä enemmän arvostusta ja mainetta. ja juuri tämä on ongelmani: tuijotus tulevaan. ei koskan tähän hetkeen ja oho: ompas tässä ihanaa! voin vaikka syyttää maailmaa että minusta tuli tällainen.
toinen asia. kassatyöt. olen tehnyt niitä nyt 7 viikkoa ja olen siinä ihan hyvä. on kivaa saada tilille rahaa joka 2. maanantaina. mutta koen tästä rahatyönkin tekemisestä vain syyllisyyttä. koska en ole TUOTTAMASSA TYÖHUONEELLANI. kokoajan hartioillani painaa syyllisyys, kaikesta ja ei mistään. aika perseestä.
minä tiedän: suhtautumiseni taiteeseen on muututtava. muuten on lopetettava. ei tällaisen kokoaikaisen stressin alla elo ole kauhean tervettä. kysykää vaikka mieheltäni!

joskus vuosia sitten soitin levyjä nimellä dj from hell, nykyään voisin olla kassaneiti helvetistä.

Lehdissä olemista

2011-09-12T08:32:00.000-07:00

tässä tulee kasa lehtijuttuja, jyrin ja mun näyttelystä ja sepästä muutenvaan.

pakko alkaa tällä PARHAALLA! tää oli cosmopolitan lehdessä 8/11. jos oisin tiennyt miten kamala traumoja aiheuttava lehti tuo on, en olisi antanut haastattelua. tää tehtiin jo joskus maaliskuussa mut tuli vasta tähän lehteen ja hei- kattokaa mun naamaa! siis ne laitto mulle jonkun toisen naaman! mut musta toi väärä naamakaan ei oo niin paha juttu kuin ylipäänsä tuo lehti. ÄLKÄÄ VAAN LUKEKO TÄTÄ LEHTEÄ tai ainakaan antako lastenne lukea. traumat!

Aamulehden valo-liitteessä 12.8.2011

Kansi:

juttu:

Hesarissa 14.8.2011

City-lehdessä 2.9.2011

ja vielä viimeiseksi erään herran mielipide meidän näyttelystä aamulehdessä 23.8.2011

onnenpäivä!

2011-07-11T09:12:00.000-07:00

tänään on onnenpäivä! enään 50 lintua jäljellä eli 10 työpäivää. tuntuu melkein nollalta tuo 50 kun takana on yli 300 böördiä.
siskokin oli yksi päivä hoidossa työhuoneella ja laitoin sen piirtämän lintuja. piirsi 4. ajattelin laittaa siskon linnuista näyttelyn ikkunaan. sisko sanoo että ovat huonoja mutta mun mielestä paljon mielenkiintosempia kun mun tekemät.
tänään syntyi työhuoneelle vihdoin keittiöön pieni hylly astioille ja ruuille, j ja j rakensivat. ehkä elokuussa avajaisten jälkeen pidetään työhuoneellakin jonkinlaiset avajaiset. joten tervetuloa esiintymään jos sulla on jotain hauskaa mielessä!
saakeli ihan järjetön tää ammatti. raahasin loput teokset kotoa alakerrasta peräkärryllä työhuoneelle. 500kg roinaa. osan heitin roskiin- ihan sama! nykyään mun kun alan tekeen teosta on ajatuksena se, et sen saa pieneen tilan. eli ei mitään opiskeluaikasia jätti mdf-levy maalauksia tai koppeja. järjetöntä! järjetön ammatti!
ja apua! mulla piti alkaa "taide työt" elokuussa niin nyt selvisi ettei alakaan (siirtyy ainakin 4kk eteenpäin). elokuun alussa loppuu mun apurahakausi ja sit pitäis ilmottautua työkkäriin taas työttömäksi. se on nöyryyttävää ja en aio olla enään työtön! joten nyt oon hakenut rahatöitä, osa-aikaisia, niin on aika olla työhuoneellakin eikä tarvi roikkua työttömänä ja selitellä tekemisiään. huomenna on eka haastis. toivotaan parasta! ja aika innostavaakin tehdä jotakin ihan muuta kuin piirtää lintuja. musta siis voi tulla kaupan täti. ihanan aivotonta viivakoodin lukua. "Huomenta, onko bonus-korttia? kaunis päivä lala-lal-laaaa!"
haluan kiittää pirkanmaan taidetoimikuntaa rahallisesta tuesta jonka ansioista sain seuraavat:
työhuone
eläinlääkäri laskun maksettua
en käynyt lidl:ssä kertaakaan!
törsäsin ihaniin luomu/reiluihin ruokiin
kävin maltalla
ostin mekkoja (liikaa!)
tarjosin kamulle ravintolassa
tarjosin miehelle
ostin laatikollisen kapalevyjä
en ruinannut äidiltä
en itkenyt köyhyyttä (kaikkee muuta kylläkin)

<3 <3 <3 ELI SAIN ELÄÄ NIINKUIN TYÖSSÄKÄYVÄN IHMISEN KUULUUKIN! <3 <3 <3

morjens!

tässä viel kuvia treen taiteilijaseuran kesänäyttelystä jos et päässyt käymään:

takana "I had a dream", 2010, edessä "Eräs koira", 2010

piirretty suomessa

2011-05-14T11:44:00.000-07:00

heihei lintuset!
lintuset ovat lomailleet viimeaikoina kun tuli halu tehdä vähän jotain isompaa.
kopsaan sellasen kiiltokuva-arkin kokoon 2,35m x 3,40m tässä osa teoksesta. oon piirtänyt puuväreillä (lemppareillani!) paperille ja sit liimannut kapalevylle. kapalevy on sellasta alumiinivahvisteista niin ei tuu ajansaatossa kääntyileen ja vääntyileen. siinä on myös valmis liimapinta niin liimaaminen on helppoo!

me ollaan myös mies J:n ja nti J:n kaa löydetty uusi työhuone ja se on ihanin! me melkein asutaan siellä kun siel on niin viihtysää, tilavaa ja valoisaa. se on entinen parturikampaamo turtolassa, vain 700m kotoa. lähden joka aamu koirien kanssa töihin uulalaaa mun unelma on toteutunut.
tässä kuva työuoneesta tyhjänä. tänään se on hyvin erinäköinen. J:t rakensivat sinne parvenkin, teoksille tietty!

Bird thing

2011-04-02T02:58:00.000-07:00

hei pitkästä aikaa.
helmikuusta alkaen olen työskennellyt pirkanmaan taidetoimikunnan minulle antamalla työskentelyapurahalla. se on ollut motivoivaa! oikeasti tuntee tekevänsä töitä kun ei tarvi roikkua työkkärissä. tekee myös hyvää taiteelliselle itsetunnolle saada ulkopuolista tukea. aina ei riitä että äiti tykkää! usein myös olen miettinyt, etten voi koskaa saada apurahaa, koska teoksillani ei ole mitään suurta sanomaa, poliittista pointtia. teen vaan hauskoja ja kivoja juttuja eikä sellainen aina ole kovin vakuuttavaa. onneksi nyt tiedän, että voin olla juuri oma itseni taiteessani.
vaikka aina tehdessä, etenkin suurta projektia, miettii: onko tässä mitään järkeä? tuonko mitään uutta taiteen kentälle? vai onko tää nyt joku taantuma/jämähdys ja mun ura on ohi? toisaalta olen hyvin alussa urallani, mutta sen olen huomannut, että aina tehdessä työtä, tekemisensä on kyseenalaistanut: tunteet liikkuvat innostuksesta itkuun. mutta joka kerta teoksen ollessa valmis, olen ihastunut siihen ja miettinyt: teinkö mä tuon? pikkuhiljaa luotan valintoihini.
tällähetkellä piirrän puuväreillä pohjoismaanlinnut. löysin j:n vanhempien kirjahyllystä "Pohjolan linnut värikuvin" kirjasarjan. Kirjoja on 12 kappaletta, ne ovat vuodelta 1963. Paljon tekstiä ja jokaisen kirjan lopussa lintukuvia, jotka on maalannut wright-veljekset, bengt hallberg ja sven ekblom. nämä kuvat kopioin A4 paperille. tämä on varmasti eniten itsekuria vaatinut projektini. voin kertoa, että on aika tuskallista piirtää 20 sorsalajia peräkkäin, kun ne kaikki on lähes samanlaisia. ja kun niistä vihdoin pääsi, tulivat haukat ja ne vasta samanlaisia olivatkin! yhdessä linnussa menee piirtää 45-60 min. kunnon terottimia ei löydy, kaikki kuluvat hetkessä eikä kynästä tulee enään terävä, mikä on etenkin mustassa värissä nokan ohuita viivoja tehdessä tärkeää. ja jos kynä on joskus pudonnut, on koko terä sen sisältä katki, sitä vaan terottaa ja terä vaan katkeilee kunnes kädessä on enään kynäntynkä ja pitää luovuttaa ja ostaa uusi. aikamoista elämää puuvärien kanssa!
maaliskuun alusta alkaen minulla on ollut työhuone keskustasta, sekin on aivan ihanaa! on kivaa lähteä töihin ja palata kotiin. en ole enään koko päivää yöpuvussa kotoni työhuoneella. tulee laitettua nättiä mekkoa päälle ja sekin on piristänyt mieltä. pimeä talvi katoaa yltäni pikkuhiljaa.
tässä teille vähän maistiaisia linnuista! teos on sitten nähtävissä elokuussa tampereella galleria saskiassa, meillä on j:n kanssa ensimmäinen yhteisnäyttely. jee.

elämäni ensimmäinen pienoismalli...

2011-02-09T04:33:00.000-08:00

.... joka ei kylläkään enään ole minun. tänään se muutti työhuoneeltani SRV:n toimitiloihin tampellaan.
viimevuoden loppupuolella minulta tilattiin 3 teosluonnosta Tampereen ja Lempäälän rajalle rakentuvaan Vuores-nimiseen asuinalueeseen. esiteltyäni nämä kolme pientä pienoismallia tein eniten pidetystä tämän lopullisen. mitat 30cm x 60 cm x 20 cm.
jos teokseni lopulta tilataan, tulee se sijoittumaan kerrostalon katutasossa sijaitsevaan näyteikkunaan. melkein kuin saisi tilan näyttelylle joka kestää n. 60 vuotta! aikamoinen tuuri tässä teoksen sijoittamisessa on käynyt, ulos julkisen teoksen suunnitteleminen olisikin jo ihan toinen juttu. vaikka kyllä tässäkin tapauksessa on pitänyt miettiä paljon materiaalivalintoja: suurimpana uhkana minulle on ehdottomasti AURINKO! ehkä juuri tämänvuoksi julkiset teokset ovat aina kiveä, metallia, tylsiä värejä...

ja lopuksi vielä kiitos kuvataiteilija tuula lehtiselle ja arkkitehti juha väisäselle! <3

karhumaurin kannet

2011-02-04T01:53:00.000-08:00

hiljaiseloa on ollut blogissa!
oikeassa elossa ei.
tämä projekti on ollut pitkä. tässä taas sellainen yksi todiste minun aikaansaamattomuudestani jos ei ole tarkkaa eräpäivää. ensin sanottiin että tee heinäkuuksi ja pikkuhiljaa aikataulu vain venyikin ja tämäkin projekti melkein pölyttyi kovalevylle. mutta onneksi se on nyt tässä!
tässä siis karhumaurin kannet jotka minä tein ja helmilevyt julkaisevat.

etukansi

takakansi

cd

etusisä

takasisä

hei! hyvä joululahja idis!

2010-11-19T10:31:00.000-08:00

näiden tekeminen on hauskinta!
nämä viisi voi ostaa/lainata TALO TÄYNNÄ TAIDETTA- tapahtumasta taidekeskus mältinrannasta tampereelta 10-21.12.2010. multa voi myös tilata muotokuvan! hei! hyvä joululahja idis!
nämä on kokoa 13,5 cm x 16,5 cm, akryyli/puuväri mdf-levylle.

häh! kuka siellä? osa 1

häh! kuka siellä? osa 2

i love you

rouva pupu ja herra pupu

Kirjotus täydellisessä ympyrässä

2010-11-16T13:06:00.000-08:00

tampereen taiteilijaseuran lehti "täydellinen ympyrä" 2/2010.

ja jatkuu...

Lehden saa ilmaiseksi ainakin mältinrannasta tampereelta!

täydellinen työhuone

2010-10-29T14:18:00.000-07:00

haussa ihana, suuri seinäinen, valoisa ja korkea työhuone, JOSSA ON LÄMMITYS!
alla oleva kuva on kodistani joka toimii sijaistyöpaikkanani. tänään sotkin tämän verran ja tein neljä pientä maalausta: kaksi muotokuvaa ester-vauvasta ja kaksi muotokuvaa pehmolelu pupusta. puput menevät myyntiin taidelainaamoon. esterit esterille kunnes hän on jo iso tyttö ja muuttaa äitin ja isin luota pois. siihen mennessä on muotokuvia ainakin 20 kpl ja ne muodostavat yhden teoksen. ihana idea esterin äidiltä. <3

aamulehti-juttu

2010-10-20T10:46:00.001-07:00

Olin kolme päivää tekemättä töitä- ihmeellistä. päivät kyllä menevät lujaa ohi ilman niitäkin. kävin teatterissa, urheilin, luin, kävelin ja skypetin. olin viime viikon niin totaalisen stressaantunut kun oli 4 asiaa jotka tulisi tehdä nyt ja hyvin. en sit pystynyt tekeen mitään kunnes siirsin yhden hommani johonkin tulevaisuuteen ja keskityin viikonlopun yhteen asiaan: sain sen valmiiksi. sen jälkeen makasin äxänä sängyssä ja mietin, etten oo ollut vuosiin näin rento. sitten tuli ne kolme päivää kun en tehnyt töitä. se tapahtui vahingossa. tänään olen yhä tosi löysä, syksysin tapahtuu aina näin, tekis mieli vaan nukkua. ja niin nukunkin, päikkäritkin. herättyäni tein yhden hakemukseni ja nyt olo on taas hyvä. enään on tekemis listassani yksi kohta. jee! paitsi heti kun oon saanut sen melki tehtyä tulee listaan uusia juttuja ja se on hyvä koska listani ollessa tyhjä ahdistun varmasti enemmän kuin sen ollessa täynnä :)
tällainen juttu oli eilen aamulehden kulttuuriliitteessä. jutun nimi oli "voi huutaa lujaa, jos tekee jotain hyvää" ja se kertoi kolmesta nuoresta tamperelaisesta kuvataiteilijasta, mun lisäksi kaija papusta ja tuomo rosenlundista. tossa on muutama pikku virhe, mut ihan sama. voit vaik arvata mitkä ne on?

muuan tyttö

2010-10-11T11:06:00.000-07:00

oh-hoh!
tänään piti sitten ostaa elämäni ensimmäinen me naiset- lehti!

I had a dream at 00130gallery

2010-10-06T09:48:00.000-07:00

kiitos avajaisvieraille!
tässä kuvia, jotka napsasin tänään kakka-kamerallani.

Tästä mennään sisälle. rakastan tällaisia salaisia gallerioita!

ulko-ovesta vasemmalle tein oleskelunurkkauksen, siellä voi katsella mun portfolioo ja piirtää puuväreillä vieraskirjaan. ruusulamput ja pöytälamppu valaisevat sen.

tässä on itse teos.

seinällä lukee näin.

kirjaimia

2010-09-29T11:17:00.000-07:00

tänään tein nimikirjaimia näyttelyyn. yritin löytää tarraa jossa olisi sellainen pinta, johon voisi piirtää puuväreillä, ei löytynyt. ostin liimapintaista kapalevyä josta leikkasin kirjaimet ja sitten liimasin siihen puuväreillä väritetyn paperin. kirjaimista tulikin hienommat kun niissä on nyt kolmiulotteisuutta. huomenna pitää vielä jatkaa yhden sanan verran.
viime viikko oli ihan kamalan tuskaisa: apuraha- ja näyttelyhakemuksia tehdessä. aina kun joudun tekemisiin tekniikan kanssa joudun ongelmiin. otin uudesta teoksestani kuvan ja tietokoneen näytöllä se näytti hyvältä, tulostettaessa se ei kuitenkaan toistanut puuvärin jälkeä yhtään niinkuin piti. lopulta sain ammattilaisen kuvaamaan teoksen mutta aluksi senkään tulostettu versio ei ollut hyvä! totesin ettei se riitä, että tekee hienoja töitä jos niistä ei ole ammattimaisia kuvia. mielestäni hyvä hakemus paskoilla kuvilla on huonompi vaihtoehto kuin hakemus ilman kuvia. no, onneksi lopulta onnistuin ja olen hakemukseen tyytyväinen. ja kiitosta taas äidille taloudellisesta tuesta tulostemusteisiin! <3
nyt särkee päätä ja tuntuu että olisi ollut enemmänkin sanottavaa... hmm. yksi syy tämän blogiin pitämiseen on jakaa taiteilijan iloja ja suruja ja ehkä niin helpottaa muita samassa tilanteessa olevia. sitä kun usein tulee sellainen olo että on yksin ongelmiensa kanssa! haluan myös kertoa miten asioita teen. sunnuntaina kirjoitin tulevaan täydelliseen ympyrään, tampereen taiteilijaseuran lehteen, jutun taiteilijasta ja mediasta. kai kiviranta sitä vielä onneksi korjailee (kain kanssa ollaan tutustuttu joskus 4 vuotta sitten niin että liftasin hänen kyytiinsä. olin matkalla helsinkiin naistenbileisiin myymään sarjakuviani. liftimatkoilla olen aina tavannut hauskoja ihmisiä!). en oikein osannut pysyä aiheessa ohjeiden mukaisesti (kun oon vaan niin huono ottamaan ohjeita vastaan!), mutta olin ainakin just minä sitä kirjoittaessa. lehteä saa ilmaiseksi ainakin mältinrannasta- että sieltä vaan sit hakemaan!
tässä työssä on vaan usein niin yksin. miettii tän kaiken järjettömyyttä. että miksi tuhlaan aikaani tällaiseen josta en saa edes rahaa. no nyt on kuitenkin menossa hyvä kausi ja olen onnellinen, tänään noiden kirjainten ansiosta :) tällä viikolla on tapahtunut toinenkin iloinen (ammattiin liittyvä) asia: kulttuuritoimittaja maila katriina tuominen soitti ja pyysi haastattelua aamulehden kulttuurisivuille. siis aamulehden kulttuurisivuthan on mitä on ja siellä ollaan tekemässä kuulemma joitakin uudistuksia. aluksi he esittelevät kolme tamperelaista "nuorta, idearikasta ja mielenkiintoista" taiteilijaa: minut, kaija pavun ja tuomo rosenlundin. huomenna on haastattelu. olin kyllä niin ihanaa että joku ihminen, jota en tunne, soittaa ja kertoo kuinka rakastaa mun taidetta! <3 tässä yksi hyvin tärkeä syy olla tässä ammatissa!

juliste ja äiti

2010-09-17T10:11:00.000-07:00

kipeilen kotona ja päiväkin kotona TEKEE MUT HULLUKSI! tein ton julisteen nyt niin voin sit kokea itseni muka tärkeäksi. onhan tuohon näyttelyyn vielä matkaa mutta se on kyl mun päässä kokoajan. tänään oon myös tuskaillut teoskuljetusten kanssa. pitikin hakee siihen skjl:n näyttelyyn isolla työllä. tarkotus oli mennä ripustamaan helsingin näyttelyä henkilöautolla (ihan tarkotuksella teen installaation johon ei tarvi pakettiautoa!) mut sitten tulikin tieto että skjl:n teos tulee kuljettaa järvenpään taidemuseoon samana pvänä. no, pitää siis ottaa peräkärry kun sellasen saan lainaan. ja mähän en mitään peräkärryä tuolla kuljeta. etenkään helsingin keskustassa! onneks kämppis lähtee kuskiksi ja yksi murhe on poissa. suurin osa kyllä taiteilijana olemisesta on kurjuutta. surua, kun ei saa apurahaa tai näyttelyä. mut vittu köyhyys on pahin! tili on minuksella kun painatin flyerit ja ostin 100 postimerkkiä ja kirjekuoret. olisi kivaa saada joskus elämässään rahaa säästöön esim jotakin matkaa ajatellen, mutta ei, kaikki ns. ylimääränen menee näyttelykustannuksiin. oon 30vee ja ilman mun äitiä mulla ei ois mitään: ei koiria, kotia tai mahdollisuutta olla taiteilija. aina kun tulee jotakin ylimäärästä soi äidin puhelin ja kysyn alistuneena rahaa. nytkin joku turha koirien rokotus maksaa 80e ja auto pitää viedä huoltoon (jonka kaikki muut kustannukset äiti maksaa paitsi bensan). ei vaan voi mitään että taide on ekana- sen ehdoilla mennään. kerran yks ala-aste kamu kysyi että eihän sulla ainakaan huolta rahasta ole kun kokoajan on näyttelyitä ja näkyvyyttä. mutta ei-taiteilija, "oikeita" töitä tekevä ihminen, ei ole siitä tietonen että taiteilija maksaa kaiken itse. kamu oli ihan ihmeissään siitä että olen joutunut maksaa galleriasta vuokraa ja vielä ensin saanut näyttelyajan sinne kymmenien hakemusten joukosta. ja jos apurahaa joskus sais niin se ois mulle lottovoitto vaikka sekin on ihan alhasin palkka. mulla jää laskujen jälkeen käteen kuussa n. 40e. en käytä alkoholia enkä polta tupakkaa. ja sit dyykkaaminen on multa näköjään kielletty kun vakipaikkaan tuli uudet roskikset joihin ei pääse. itkettää ne kaikki leivät ja vihannekset jotka ei pääse ihmisen masuun. taiteilijoiden elossa pätee se laki, että vaikka koko suomi tietäis sut sä voit olla aivan rutiköyhä!
mut nyt menen saunaan joka on äitini ostaman talon alakerrassa ja josta koituvat sähkölaskut äitini maksaa! kiitos äiti <3
p.s shampoon ostin ihan omilla rahoilla!

mun- ei kenenkään muun

2010-09-13T01:26:00.001-07:00

Näyttely lähestyy hurjaa vauhtia. luulin ettei tulisi yhtään kiirus, mutta vähän taitaa tulla. pamahdin kipeäksi! onneksi kotona voi tehdä kipeily asioita kuten lähettää flyerit painoon ja päivittää blogia :) musta tuntuu että oon elänyt jossakin sumussa viimeiset viikot, sydänsurut tekee sellaista! nyt alkaa kyllä jo mennä paremmin. viime viikolla ravasin kokoajan paikasta toiseen mutta mielestäni en saanut mitään tehtyä. se ravaaminen tapahtuikin kai sitten vain pääni sisällä. työhuoneella olin vain 4 tuntia koko viikon aikana. sekin meni siihen että seisoin teoksen edessä ja mietin mitä kohtia tulisi nostaa esille enemmän. onneksi perjantaina juttelin työhuonekamuni sebastianin kanssa ja hän antoi hyviä vinkkejä! toisaalta siitä tuli pienet kouluaika fläsärit ja pikku ahdistus, mutta en antanut menneisyyden huijata mua. koulussa oli liikaa muita, jotka tunkeilivat mun ideoihin niitä yrittäen muuttaa. se on kai ihan perus kritiikkiä mut mä en tykkää siitä! :) muutenkin toi koko sana kritiikki on mulle aika outo. tilanteet, joissa koin saavani rakentavaa/minua eteenpäin vievää krittiikkiä ovat hyvin vähissä kouluajoilta. paras anti tuli katja tukiaiselta vikana vuonna. avauduin hänelle koulumme puutteista (ja joo tiedän, kaikkialla on puutteensa mutta kyllä avautua täytyy etenkin vikana vuonna jollon valmistuu ja kaikki tuntuu olevan ihan perseestä). katja sanoi: älä välitä muista, teet omaa juttua, se on parasta juttua! ja niimpäs onkin!
tänään sain tietää, että teokseni valittiin suomen kuvataidejärjestöjen liiton 2010 vuosinäyttelyyn järvenpään taidemuseoon. se on mukava juttu! skjl ei koskaan petä mun luottamusta, tää taitaa olla heidän 4. näyttely johon mut valitaan- eli kaikki joihin oon hakenut. rakastan skjl:ää, katja tukiaista, mun koiria ja tietty äitiä, isiii ja siskooo. <3<3<3<3<3 ja jos nyt lukija miettii mitä tää mun henkilökohtanen rakastaminen tähän liittyy niin todellakin! koska mun taidehan on omaelämäkerrallista hömppää. ainiin tuli mieleen et yks ope koulussa sanoi kerran että häntä ei vois vähempää kiinnostaa meidän henkilökohtaisuudet taiteessa. voin sanoa että ekan vuoden opiskelijana tuo ei ollut mukavaa kuultavaa. kun mun koko taide perustuu sille. nyt sit saatte sanoo ihan mitä vaan koska rakastan työtäni ja olen aina oikeassa mitä tähän juttuun tuleee!
nyt meen kirjottaan lehdistötiedotetta. ihanaaa! (ihan oikeesti)
<3, nti s

Nostalgia is not dead!

2010-09-07T11:41:00.000-07:00

Sanni vieraili piirustuksessaan: avasi puuväri verhot, nukkui puuväri sängyssä, imuroi puuväri maton, suuteli puuväri poikaa. tunsi, kuinka kylmä puuväri patteri oli.

piirustus on kasvoja ja muutamaa viimeistelyä vaille valmis. hyvä niin. on ollut henkisesti ehkä rankin duuni mitä oon tehnyt. kyynel.

työhuone kuulumiset

2010-08-19T00:11:00.001-07:00

piirettyäni viitenä päivänä masennuin: tuntui että käsi ei kestä. ei ollut edes käynyt mielessä, että voisi keho pettää. rupesin jo miettimään miten saan työn tehtyä lokakuuksi jos en itse sitä pysty piirtämään. kämppiskin jo lupautui värittäjäksi! viikonloppuna kättä särki ja melkein jo itkinkin! rupesin suunnittelemaan telinettä kädelle :) niin että katossa olisi koukku josta roikkuisi joku liina. maanantaina tajusin laittaa villaa ranteen ympärille ja se auttaa uskomattoman paljon kun ranne pysyy lämpimänä. olen myös tehnyt helpommat kohdat toisella kädellä. tällä viikolla mieli on ollut tosi korkealla kun työ etenee sen suurempaa kipua. päivässä ei voi kylläkän värittää kuin max 4 tuntia jos ei halua vammautua. taukojakin on hyvä pitää tiuhaan tahtiin. uusi työhuonekin on maailman paras juttu. kaikilla ihmisillä tulisi olla työpaikka poissa kotoa ja vielä sellainen jonne rakastaa mennä. oon kyllä maailman onnellisin!
tällä viikolla on helsingin näyttelyn sisältökin varmistunut. näyttelyn nimeksi tulee "i had a dream".
tässä kuva edistyneestä työstä. valmiina sen näette sitten helsingissä!

Ihanat työt!

2010-08-10T12:39:00.000-07:00

noniin!
vihdoinkin saan tehdä taas päivät pitkät sitä mistä olen unelmoinutkin: piirtäää!
minulla on ainakin seuraavat kaksi kuukautta työhuone annikin puutalokorttelissa. eilen laitoin suuren paperin seinään. tänään maton ja tyynyn lattialle. piirsin 4 tuntia. ja jos joku tietää miten näin suurta teosta (2,20m korkea) pystyy piirtämään erkonomisessa asennossa sen heti kertokoon.
tässä kuva työnurkastani. yritän laittaa myös kuvia keskeneräisestä teoksesta kunhan se etenee ja kunhan en päätä pitää sitä salassa avajaisiin asti. mulla on siis lokakuussa helssingissä näyttely! uujee! en ole taiteen ytimessä kuten ystäväni kaija papu, mutta oman onnellisuuteni kyllä. tuli mieleen et mun toinen kamu sanoi mulle 13.4 kun täytin 30-vuotta että silloin onni alkaa ja oikeessa se olikin. joten jos oot joku 17vee ja down niin ei hätäää. kyl se helpottaa 13v kuluttua. t: sanni-täti

Eloveena-Love

2010-08-10T12:32:00.000-07:00

käykää katsomassa kasitonnin, tukiaisen ja leinosen näyttelyä tampereella tr1:ssä.
minulle sieltä jäi muistoksi tällainen.

I heart dogs!

2010-07-30T00:53:00.001-07:00

29.7. piirsin 5 tuntia tätä kuvaa. kuvassa olevat koirat ovat jo koirien taivaassa. en koskaan tuntenut niitä. itse olen elänyt koirien kanssa 17 vuotta. usein mietin kuinka monta kilometriä vuodessa kävelen niiden kanssa? mitäköhän minulle kuuluisi jos en olisi koskaan omistanut koiraa? (olisin huonokuntoinen ja alkoholisoitunut?) omat hauvani, nuppu ja tiina, ovat pelastaneet minut monelta asialta. minä otin ne 21 vuotiaana kun äiti ei antanut vanhoja koiria lapsuuteni kodista mukaani. hän ei uskonut, että hoitaisin niitä hyvin. monet asiat ovat hyvin epävarmoja minulle muttei rakkauteni koiriani kohtaan, eikä se tieto, että olen hoitanut niitä tosi hyvin.
tänään lähtivät veistokset (osa installaatiota "Joka ilta kun lamppu sammuu") omista koiristani Mikkeliin, siellä avautuu ARTO10 nykytaiteen näyttely "Elukka" galleriArissa. Näyttely on yleisölle avoinna 1-31.8.2010.

Tutustu tapahtumaan: http://wakewane.asiakkaat.sigmatic.fi/satujensateenvarjo/index.html

ihminen ja monta kirosanaa

2010-07-25T07:09:00.000-07:00

kämppikseni antaa minulle kesätöihin läksyjä: minun tulee piirtää hänen minulle antama kuva. näin valmistaudun samalla ensi kuussa alkavaan työhuonerupeamaan. tähän tekstiin voisin aina lisätä niitä kuvia. tosiaan työt kestää enään viisi päivää... tätä kuvaa piirtäessä kohtasin pelkoni kolmesti, koska kuvassa on kolme ihmistä! pelkään ihmisen piirtämistä tai ehkä enemmänkin ihon. tulee helposti sellanen tunnelma että piirtämälläni tyypillä on pari astetta liian tummaa peitevoidetta koko vartalossa. cool! eläimiä piirtäessä en pelkää yhtään. olen yrittänyt miettiä mistä tämä johtuu? ehkä muotokuvien piirtäminen on aina ollut niin arvostettua. ja jos vaikka piirtää kaverin kuvaa pelkää että tekee hänestä ruman. huomaan ihoa tehdessäni, että teen tosi herkkää jälkeä, en niinkuin ihavaan mitä muuta piirtäessä: teen tummaa ja painan ja uskallan.
piirtämis pelkoja. meillä töissä käy paljon taiteen harrastajia (olen siis myyjänä taidetarvikeliikkeessä). aisakkaat aina selittelevät että "minä vaan harrastan, en oikeesti osaa. mä nyt vaan teen tällaisia". ja ehkä ne piirrokset/maalaukset on munkin mielestä ihan kauheeta paskaa, mutta sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. taiteen tekemisessä itselle sen tuottama ilo on suurin juttu! paitsi sit kun on tulossa näyttely vihaa tekemistä kun deadlinet lähestyy ja haluis vaan laiskotella. ja kun on tehnyt työn ilolla on työ onnistunut. niinkuin nyt tämäkin jonka kohta näet.
mun siskon tyttö sanoi pari vuotta sitten, ollessaan 6-vuotias että on huono piirtämään kun värittää viivan yli. siis mitä vittua? niille tarhassa on sanottu että ei saa värittää viivan yli- ja sit kun joku ei osaa olla tarkka se ajattelee lopunelämäänsä olevansa just siinä jutussa paska. ihanniinku mä olin lapsena kankea ja kömpelö ja sit ajattelin viel 5v sit et oon täysin epäliikunnallinen. tai ne paskat tiimarin vesivärit ja muoviset siveltimet joiden vuoksi aiheutuu iänikuiset traumat vesivärejä kohtaan. vasta 24-vuotiaana sain hyvät värit ja siveltimet ja rakastuin niihin! meilläkin töissä käy äitejä jotka kysyy onko lapsille taidetarvikevälineitä (eli paskoja tiimari välineitä)? sit selitän että lapsellekin kuuluu ostaa nää vähän paremmat materiaalit että siitä tekemisestä jää hyvä mieli. vielkin karvat nousee pystyyn kun muistelee kuinka kakka-siveltimellä hinkkas kakka-vesivärinappia ja väriä ei irronnut ja jos irtos (vähän) niin kaikki siveltimen karvat irtos! MUR!
Akvarelli puuvärit, koko 25cm x 15cm
Puuvärit, 38cm x 41 cm
Tätä tein kahtena työpäivänä koska se on vähän suurempi. äiti saa tämän lahjaksi.

väritaju ja muut ohjeet.

2010-07-22T03:08:00.000-07:00

kamuni jenni rutanen, ihanhuipputaiteilija (maalannut tosi upeita öljyvärimaalauksia joissa esim pöllö!) sanoi tänään että mulla on uskomattoman hyvä väritaju. jaahas. rupesin miettimään asiaa ja muistaakseni mun on ollut kauheen vaikeeta AINA toimia värien kanssa ja esim sekotella uusia värejä maaleista. viimeisinä vuosina kuitenkin olen unohtanut "mikä väri sopii minkäkin kanssa" ja käyttänyt värejä täysin hallitsemattomasti. tästä saan kiittää kuvataiteilija birjetta branderia joka vuonna 2003 sanoi minulle: kaikki värit sopivat keskenään yhteen! tästä tuleekin mieleen toinen tärkeä ohje jonka olen saanut teemu mäeltä: ei saa ikinä kumittaa! joten totelkaa näitä kahta ja käyttäkää kaikkia värejä yhdessä ja muistakaa tuhota kumit! näin tekeminen on inspiroivaa- ei ikinä tiedä millainen teoksesta syntyy- sekä sellaista jossa on juuri sinunlainen jälki.

ooooh! mä todella rakastan mun ammattia! oooh! i really do love my activity!

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

tässä piirros jonka tein tänään töissä.

Puuvärit, 25cm x 15 cm

Yksityisnäyttelyni B-galleriassa: Joka ilta kun lamppu sammuu, 2010

2010-07-10T13:30:00.000-07:00

Turun näyttelyni oli ja meni. Harmi jos et käynyt katsomassa.
Niinkuin olen tässä valmistumiseni jälkeen todennut, en halua herättää teoksillani mitään suuria ajatuksia, ennemminkin tunnetiloja. Aiheeni ovat omaelämäkerrallista hömppää. turha sinun siis niitä alkaa spekuloimaan, kunhan avaat silmäsi ja katsot. tässä siis kuvia, klikkaamalla suurenee!
muovikirjaimet seinällä
Yleiskuvaa
Ulkoa
Unelma puutarhasta, 2010
Yksityiskohta
Yksityiskohta
Yksityiskohta
Joka ilta kun lampu sammuu, 2010, veistokset:ekovillla, kanaverkko, gesso, puuvärit ja lakka
Yksityiskohta, Joka ilta kun lamppu sammuu
Yksityiskohta, Joka ilta kun lamppu sammuu
Unelma muuttolinnuista, 2010
Perhemuotokuva, 2009
Yksityiskohta perhemuotokuvasta
Rakkaustarina, 2010, karkkipaperit, pahvi ja puuvärit

Rakkaustarina, yksityiskohta
Yksityiskohta
Taideteoskokoelma 2010, puuvärit paperille

Yksityiskohta teoksesta "Taidekokoelma 2010"
Lukunurkkaus

byebyebabybabygoodbye!

2010-07-02T08:46:00.000-07:00

Valtio osti multa taidekokoelmiinsa mikkelin taidemuseosta "pehmolelumuotokuvia" teoksen. se on vuodelta 2008. heippa maalaus, mun paras maalaus!

p.s olen aina inhonnut isoja kirjaimia!

tuttu tv:stä ja oikeat työt.

2010-07-02T04:07:00.000-07:00

Turun näyttely meni. näyttelystä oli juttu turun sanomien viikkoliitteessä. olin myös huomenta suomessa, olen siis tuttu tv:stä! :) (tästä kuuluu kiitos http://frontierpromotion.com ) minulta tilattiin perhemuotokuva ja sen suhteen minulla on täysin vapaat kädet- se on mahtavaaa! saan myös tehdä helmilevyjen uuden artistin karhumaurin levynkannet- siinä ei ole ihan niin vapaat kädet kuin haluaisin ja olen huomannut että minun on todella vaikeaa otta käskyjä vastaan! mutta taas yksi unelmani toteutuu: levynkannet! kirjoitan myös seuraavaan täydelliseen ympyrään jutun taiteilijan ja median suhteesta. palkaksi siitä saan kuulemma mainetta.

paljon tapahtuu ja silti tuntuu ettei mitään tapahdu. olen juuri sellainen tyyppi joka ei koskaan ole tyytyväinen tähän hetkeen. pitäisi varmaan mennä jollekin onnellisuus-kurssille! järkätäänkö sellaisia esimerkiksi ahjolassa? :)

luovuin kotini yhteydessä olevasta työhuoneesta ja nyt siellä asuu ystävä- se tekee minut hyvin onelliseksi! elämä yksin niin suuressa talossa on yksinäistä etenkin talvisin. nyt talossa on elämää! minulle on myös hyväksi se, ettei työtila ole kotona. tulee sitten lähdettyä töihin ja myös pysyttyä siellä helpommin. saan työtilat annikin puutalokorttelista muutamaksi kuukaudeksi, siellä työstän suurta puuväripiirrosta, n.2 m x 3 m. se tulee vaatimaan kurinalaisuutta ja juuri sitä nyt tarvitsenkin.

pian alkaa taas apurahojen hakeminen ja se jo valmiiksi masentaa. mulla on sellainen tunne etten koskaan tule saamaan apurahoja koska taiteeni on niin "merkityksetöntä". minun pitäisi kehitellä joku vale tekemiseni ympärille. taiteen tulisi jollakin tavalla ottaa kantaa/vaikuttaa johonkin tilanteeseen... mut kun mun taide on vaan tarinaa omasta elämästä ja tunnetilojen luomista yleisölle. terkkuja vaan kaikille apurahojen myöntäjille että oon helvetin ahkera ja kunnianhimoinen taiteilija ja kantsis antaa sitä rahaa mulle! mä en ainakaan dokais sitä niinku usea kollegani.

ensi vuodeksi haen jyri pitkäsen kanssa näyttelyä helsingistä. meillä on tosi huippu idea! ja uskon sillä olevan aika hyvät mahdollisuudet lyödä läpi. mulle on maailman tärkeintä, että on tulossa joku näyttely, koska ilman sitä en tee yhtään mitään. nyt teen galleria 00130:en kun mulla on siellä lokakuussa näyttely- tervetuloa sinne sit! tai siis tän kuun nökötän myyjänä kaupassa mut heti kun vapaudun alan oikeisiin töihin!

ja ainii mulla on tuolla http://www.wakewa.net/arto/#elukka mun veistosinstallaatio sit esillä 1-30.8.2010

ei mulla mitään asiaa ollut, kunhan kirjotin ku se on kivaa.